Aura Letra

iltojen iká¤vá¤á¤n
missᤠkasvot puhuvat omaa kieltá¤á¤n,
oppivat surua nauramaan
ja elá¤má¤n hauraat astiat
katsovat ihmetellen toisiaan.

Askel ja pysá¤hdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsit tietᤠjoka hehkuu
polkua joka puhuu.

Se on ká¤siesi liikkeessá¤
se on taivaan kannen valoissa
se on pá¤ivá¤llᤠja yá¶llᤠja aina
se on tá¤á¤llᤠse on muualla
se ei puhu , ei voi vastata
olen ymmá¤rtá¤nyt tá¤má¤n sen valossa

Talvi toi meidá¤t tá¤há¤n paikkaan
missᤠlepá¤á¤mme kylki kyljessá¤
opimme enemmá¤n toisiamme
opimme ajoissa luopumaan
missá¤
et ehkᤠtiedᤠmitᤠtehdá¤
vaikka ehkᤠjoskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epá¤illá¤.

Jos yrittá¤isin puhua vain sanoja
ká¤siin já¤á¤nyt kosketuksen paloja
tá¤ytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensᤠja muut.