CMX
Minne Paha Haudattiin
Sorahtaa laulu ja pakenee täältä, sen itkun kuulenviiman meren aavain sanoiks muuttaneen.Kirkot, temppelit sille rakensin,petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin.Oikeinko rakastin vai kuten lauluissakorvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla.Hiljaisuutta kieleksi luulin,kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin.Etsin suuntaa suunnatonta,ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin:Minne paha haudattiin,sinne minut haudatkaa.Älä mene - nyt kun se tuntuupahemmalta - kuin kuolla keskenpainajaisen - jossa ei oomitään hyvää - tehnyt kellekään.Nyt taivas hehkuu tulta hautoen, raskas vesi loiskiisyvänteiden päällä pronssinen.Ilma tuoksuin syksyn aavistaa,pääskyn lento muistaa talven tuulet paeten:Elämän henkäyksen takana aukeaaloputon pelko; se laulajaa ajaa.
From Letras Mania