Kotiteollisuus
Itkussa
Lá¤hdinpᤠvain katsomaan
lujaa luontoani
sakeaa vertani
kauas yá¶taivaan taa
meriin rannattomiin
Aamua tá¤á¤llᤠodotan
kuun tomua satelee
taivaalta harteilleni
kuka sitᤠpá¤á¤lleni kylvá¤á¤:
pahoja ajatuksia?
(x2):
Nauraa, nauraa perkele itkussa!
Laulaa, sen pilkkakirveet itkussa!
Seiná¤stᤠseiná¤á¤n
kuljen kauan
ihmiselon verran
vá¤lissᤠikkuna, josta
katselen ihmisten
iloista elá¤má¤á¤
(x2):
Nauraa, nauraa perkele itkussa!
Laulaa, sen pilkkakirveet itkussa!
From Letras Mania