Print

tá¤ná¤ iltana ei kanna ká¤á¤rmeitá¤,mun pá¤á¤ sisá¤llá¤á¤n ká¤det ylhá¤á¤llá¤ vá¤syneiná¤, ihmetellá¤á¤n elá¤má¤á¤ joo kaikki muuttuu koko ajan joo kaikki muuttuu mutta miká¤á¤n ei itsestá¤á¤n me olemme kuin veljet toivon ettei sen tarvitse menná¤ surussa vá¤á¤ntymá¤á¤n, ká¤á¤rmeeksi ká¤á¤ntymá¤á¤n kun ei tunne itseá¤á¤n linnun kynsi kaulassa roikkuu tahtoisin olla sen arvoinen maalataan selá¤llá¤mme nurmikolla taivasta katsellaan joo pilvet liikkuu kokoajan joo kaikki muuttuu mutta miká¤á¤n ei itsestá¤á¤n me olemme kuin veljet... From Letras Mania