Print

tuo kuppi pirunmaitoa ja yöllä piikkivuoteella ei meillä ole ihoa ei lihaa, verisuonia aurinko nousee aina sieltä minne käännän kasvoni ja vahvoin käsin uupunein ojennan henkeni sinulle jota en vielä tunne koetan laulun pystyttää ja jossain risteyksessä selällään maan tomussa kasvot katsoo taivasta kun sataa maitoa hapanta ja paksua maan ja lannan tuoksua tummaa, verenlämpöistä kasvojen mittaiseen huutoon sinulle jota en vielä tunne koetan laulun pystyttää From Letras Mania