Horna
Korpin Hetki
Metsähunnun alle, tänne öiseen hämärään
Liekit ovat jälleen leimahtaneet kytemään
Kunnes Viha roihuaa ja korpin hetki lyö
Ja pimeästä Silmän alla saapuu ikiyö
Löyhkä on juurtunut syvälle haavoihin
Joita kirkon tulo repi pyhyydellään
Jokaisen askeleen painaumaan
On petos ja valhe pinttynyt
Missä pappi kulki poluillamme
Siellä mnädän katku on viipynyt
Jo liian kauan
Liian kauan
On tullut aina menneisyyden jälkeen hengittää
Rikinkatkuista ja julmaa elämää
Kun jälleen polkujemme varteen kerätään
Kristittyjen kalloja
Pian kaikki kumartavat jälleen Vuohenkuvaa
Kiivas polte yksinkertaisissa silmissään
Ja pian kaikki meitä vainonneet
Tuntevat itse murhavainun heränneen
Ja löydän yhä jotain siitä inhon paljoudesta
Jota tunnen elämää kohtaan, elämää päiväsaikaan
From Letras Mania