Print

Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni väristen Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste. Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset kasvot Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin lapsi Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan luo Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse Tristen Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste. Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste. Piste. From Letras Mania