Kotiteollisuus
YᶠPá¤ivá¤á¤ Keinuttaa
Kokonainen valtameri mahtuu pehmeá¤lle ihollesi,
sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin,
on niin lá¤mmintᤠolla tá¤á¤llá¤, sá¤dekehá¤si hehkussa, pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lattioilla.
(Kerto)
Tunnen siipiesi pehmeá¤n hipaisun, aamun kirkkaassa valossa,
kun sinut viereeni saan, et pá¤á¤se pois ollenkaan, et lennᤠená¤á¤ milloinkaan ,valon rajalla
rajalla taivaan ja maan, kylmᤠvesi já¤á¤tyy uomaansa, siellᤠkadonnutta sydá¤ntá¤si etsii, lá¶ydá¤t yá¶n joka pá¤ivá¤á¤ keinuttaa.
Yá¶...keinuttaa
Yá¶...
Silmá¤si syvissᤠkuopissa, makaavat kivisiksi muuttuneina, sydá¤n eloton rinnassasi lepá¤á¤ kovaksi juuttuneena,
imettá¤já¤n rintasi, roikkuvat kuivuneina, siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla.
(Kerto)
Elá¤mᤠlupasi liikaa kai sait syliisi vain arjen, etkᤠmitá¤á¤n muuta saa yᶠpá¤ivá¤á¤ keinuttaa, ja minᤠlupasin liikaa kai sait sydá¤meesi arven
etkᤠmitá¤á¤n muuta saa yᶠpá¤ivá¤á¤ keinuttaa...
From Letras Mania