Kotiteollisuus

Outoja Aikoja
Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti totisesti vain omaan suuntaansa yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa eikä osaa pitää kiinni suutansa Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan Jään katselemaan vierestä vaan outoja aikoja Tunnen suussani sen maun verisen outoja aikoja Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää myöntää pakko on, se vie mukanaan otan pillerin ja otan päälle toisenkin nousenkin pois, oloon mukavaan Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois enkä vois taakseni katsoakaan From Letras Mania